Runebergin tortut

Hassua miten suomalaisessa kulttuurissa melkein jokaiseen juhlaan kuuluu erityinen leivonnainen. Joulutorttuja ja pipareita syödään jouluna, laskiaispullia laskiaisena, pashaa pääsiäisenä ja Runebergin torttuja Runebergin päivänä. Tavallista on myös, että leivonnaisia on nimetty historian merkkihenkilöiden mukaan, kuten Minna Canthin kakku, Aleksanterin leivonnaiset, Ellen Svinhufvudin kakku ja Sibeliuksen leivokset. Ja näitäkin herkkuja tarjotaan yleensä näiden henkilöiden allakkapäivinä. Harvoin tulee ajateltua miten monimuitoinen suomalainen leivontakulttuuri on. Ja kuinka uskollisesti vaalimmekaan näitä traditioita. Hienoa mielestäni!

Tämä lyhyt johdanto toimikoon perusteluna sille, minkävuoksi halusin sisällyttää blogiini Runbergin tortut. En tiedä onko alkuperäistä Fredrika Runbergin torttuohjetta saatavilla, mutta melko lyhyen googlettelun jälkeen löytyy läjäpäin erilaisia muunnelmia tästä perinteisestä leivonnaisesta. Itse nappasin perusreseptin Kakkuviikarin blogista, mutta muuntelin sen gluteenittomaksi. Kuppikakkuteemaan sopivaksi paistoin tortut muffinssivuokiin, vaikkakin vähän korkeamman mallisiin.

Runebergin tortussa on tiettyjä yksityiskohtia, jotka täytyy olla mukana autenttisen makuelämyksen aikaansaamiseksi. Ensinnäkin, mielestäni tortun makuun kuuluu ehdottomasti karvasmanteli, jota ei tietenkään löytynyt leivontatarvikkeiden joukosta kotoani. Pienen metsästyksen jälkeen löysin karvasmanteliaromia onneksi kaupasta. Mummullani oli tapana laittaa muutama tippa karvasmanteliöljyä kuivakakkutaikinaan, en kuitenkaan itse ole osannut sitä koskaan muualle laittaa kuin Runebergin torttuihin. Toinen Runebergin tortun välttämätön ominaisuus tulee rakenteesta. Tortun on oltava mureneva, mutta reilusti kostutettu. Punssi antaa mukavasti lisämakua, mutta tällä kertaa tein kostutuksen omenamehulla, joka sekin toimi loistavasti. Kolmas ominaisuus on osittain esteettinen, tortun yllä kun kuuluu olla vadelmamarmeladia tomusokerirenkaalla ympäröitynä. Jos nämä seikat täyttyvät, ollaan jo melko lähellä odotettua makuelämystä.

Olisin voinut toki kikkailla pursottamalla tortun ylle muhevat pursotukset tai käyttämällä vadelmahillon sijaan mustikkaa, omenaa tai vaikka lemon curdia. Tällä kertaa pysyin kuitenkin perinteisessä versiossa. Ja kyllä se vaan toimii!

Runebergin tortut (12 kpl)

Taikina:

180 g voita

2 dl sokeria

2 kananmunaa

1 tl karvasmanteliaromia

10 piparia murskattuna (Semper :n piparkakut)

1.5 dl mantelijauhoja

1 dl gluteenittomia korppujauhoja

2 dl gluteenittomia jauhoja (Semper Grov mix)

1 tl leivinjauhetta

Kostutusliemi:

1.5 dl vettä

0.5 dl omenamehua tai punssia

3 rkl sokeria

Kuorrutus:

8 rkl vadelmamarmeladia

1 dl tomusokeria

2 tl sitruunamehua tai vettä

Valmistus:

1. Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Asettele leivosvuoat muffinssipellille.

2. Hienonna piparit pieniksi muruiksi. Lisää kaikki jauhot piparimurujen sekaan ja sekoita hyvin.

3. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaadoksi toisessa kulhossa.

3. Lisää kananmunat yksitellen voi-sokerivaahtoon vatkaten.

4. Lisää karvasmateliöljy taikinaan vatkaten.

5. Lisää jauhoseos taikinaan ja sekoita nopeasti tasaiseksi.

6. Jaa taikina vuokiin ja paista uunin keskitasolla 180 asteessa n. 20-25 minuuttia.

7. Anna torttujen jäähtyä.

8. Yhdistä kostutusliemen ainekset ja kostuta tortut hyvin. Mehevimmän lopputuloksen saat, jos maltat odottaa seuraavaan päivään ennen kuin laitat kuorrutuksen.

9. Lusikoi tortun keskelle vadelmamarmeladia. Sekoita tomusokeri nesteen kanssa ja lusikoi massa esim. pieneen pussiin. Leikkaa pussin nurkasta kulma pois ja pursota kuorrutetta marmeladin ympärille renkaaksi.

10. Nauti!